Otimme yhteyttä vuonna 1997 perustettuun muun muassa ambientia ja post-rockia yhdistelevään tamperelaiseen Jääportit-kaksikkoon. Yhtye koostuu Tuomas M. Mäkelästä, joka hoitaa koskettimet, syntentisaattorit, säveltämisen ja äänentuoton lisäksi myös visuaalista suunnittelua. Parivaljakon kauniimman osapuolen, Mindy M. Heinosen tontti koostuu levynkansien toteuttamisesta, sekä viulu- ja lauluäänen tuottamisesta. Yhtyeen uusin albumi, Voimasuo, julkaistiin 12.5.



Jääportit julkaisi ensimmäisen albuminsa (Kauas koskematon, 1999) kutakuinkin kymmenen vuotta sitten. Täytyy sanoa, että melkoisen pitkälle on noista ajoista kuljettu. Viimeisin hengentuotoksenne, Voimasuo, on varmasti monipuolisin Jääportit-levytys koskaan. Jääporttien agendaan kuuluu käsittääkseni kaikenlainen kokeellisuus. Kuinka tietoinen uusimman albumin linjaus oli yhtyeelle itselleen? Kuulijana voin sanoa, että tämänkertainen audiokokemus tuli lievänä yllätyksenä, vaikkakin muun muassa rytmiikkapuolta kuultiinkin jo edellisellä albumilla (Avarrus, 2006).



Tuomas: Uuden albumin linjaus ei ollut alun perin kovinkaan suunniteltu juttu, vaan se alkoi muodostua musiikin tekemisen ja erinäisten kokeilujen myötä. Alusta alkaen selvää oli, että haluan käyttää rytmipuolta aiempaa enemmän ja että särön käyttöä ei soittimissa säästellä. Lopputulos olikin eri kuuloista musiikkia kuin ensimmäisillä julkaisuilla ja välillä joutui pähkäilemään olisiko syytä julkaista uusi materiaali eri bändinimellä. Jokin yhtenäinen henki musiikissa kuitenkin kuultaa ja liittää tämän levyn aiempien tuotosten jatkoksi, joten se julkaistiin yhtyeen neljäntenä pitkäsoittona. Yksi Voimasuo-albumin teemoista on muutos, sekä vastaus kysymykseen mitä Jääporteille tapahtuu keväällä kun jäät sulavat. Jäisen pinnan alta paljastuu aiempaa erilainen kerros.



Jääportit aloitti toimintansa vuoden 1997 elokuussa. Käsittääkseni Tuomas soitti koskettimia jos jonkinlaisissa yhtyeissä ennen sitä. Mistä asti olette olleet mukana bänditoiminnassa ja onko ennen Jääporttien syntyä ollut olemassa jotakin tahoa, joka olisi tuntunut kovan panostamisen arvoiselta?



Tuomas: Joskus vuoden 1995 tienoilla aloitin harjoittelemaan musiikin tekemistä tietokoneen avulla. Sitä ennen olin jo hieman harjoitellut rumpujen, kitaran ja basson soittoa, mutta huomasin että koneen avulla pystyin tekemään monipuolisempaa musiikkia itsenäisesti. Joskus 2000-luvun alkupuolella soitin koskettimia ja syntetisaattoria muutamissa eri yhtyeissä. Yksi niistä oli oululainen Amplifire, jossa olin mukana noin vuoden verran, mutta sitten päätin keskittyä tekemään pelkästään omia tuotoksiani ja jätin muut bänditouhut sikseen.



Mindy: Aloitin musiikin harrastamisen joskus vuonna 1986. Olen opiskellut klassista viulunsoittoa ottamalla tunteja musiikkiopistossa sekä soittanut aikanaan mm. Jokilaaksojen kamariorkesterissa viulua. Lisäksi soitin ja lauloin aiemmin folk-musiikkiyhtyeessä. Sittemmin minua alkoi kiinnostaa myös musiikin tyylilajien yhdisteleminen keskenään sekä ns. koneellinen musiikki.



Vaikka Internet-sivustojenne useasti kysyttyjen kysymysten osastolla vastaattekin, että Jääportteja tuskin koskaan tullaan livenä näkemään, heittäydyn itse toiveikkaaksi ja odotan ja vuotan, että kyseistä tapahtumaa tultaisiin joskus elävänä todistamaan. Toisaalta tämä lienee enemmänkin esiintymispaikka- kuin yhtyeorientoitunut tekijä, mikäli oikein arvioin? Rock-klubille Jääporttien tunnelmoinnin ennustaisin hieman liiankin eeppiseksi ja eteeriseksi.



Tuomas: Live-puoli on ollut jäissä siitä syystä, ettei ole oikein ollut mahdollisuutta toteuttaa sitä järkevästi toimivalla tavalla. Tarvitsisin ainakin tehokkaan kannettavan tietokoneen, jotta keikan pystyisi edes toteuttamaan. Vähäiset varat on tullut laitettua kotistudion kehittelyyn, eikä ole ollut varaa ostaa kannettavaa. Rock-klubikin voisi sopia esiintymispaikaksi, jos puitteet muuten olisivat kohdallaan.



Jatkokysymys edelliseen: tuntuisi jokseenkin järkeenkäyvältä yhdistää voimakas visuaalinen anti (videotykit ja taustakangas) auditiivisen kokemuksen tueksi, vai kuinka? Joku voisi perustella tätä ajatusta vastaan sillä, että musiikkinne tarkoitus saattaisi olla herättää mielikuvia jo sinällään, mutta vasta-argumentiksi vetäisin hihastani vaikkapa levynkansikortin: joka tapauksessa pelkän levyn lisäksi ostetaan myös mielikuva. Mitä mieltä te olette siitä itse?



Tuomas: Ehdottomasti visuaalinen puoli tulisi olla mukana esityksessä. Se tukisi musiikkia ja toisi mukaan lisää draamaa, kun soittajia kuitenkin on vain kaksi.



Olette julkaisseet pitkäsoittoja melko harvaan tahtiin, noin muutaman vuoden välein. Oletan, ettei uutta albumia ole aivan vähään aikaan tulossa, mutta onko mitään muunlaista julkaisua suunnitteilla Jääportit-nimen alla? Sivuillanne mainitsette ensialbumin remasteroidusta nettijulkaisusta tämän vuoden puolella. Lisäksi Tuomashan tekee musiikkia myös muun muassa lyhytelokuviin, ja sekin on ilmeisesti melko lailla aikaa vievää puuhaa?



Tuomas: Seuraavaa albumia voi joutua jonkin aikaa odottamaan. Hiljattain ilmestyi kreikkalaisen pienlevy-yhtiön julkaisema kokoelmalevy Field Recordings Compilation Vol. 1, sisältäen spesiaalin Jääportit-kappaleen nimeltä �Autius�, joka on kenttä-äänityksistä koottu hauras, meditoivan rauhallinen ambient-kuvalma. Jossain vaiheessa ilmestyy myös H. P. Lovecraft -aiheinen kokoelmalevy, joka sisältää yhden meidän - Avarrus-levyn aikoihin tehdyn - todella pitkän ja tummanpuhuvan kappaleen nimeltä �Kuihtuman henkivi�.



Olen kouluni (TAMK taide ja viestintä) myötä ollut mukana useassa lyhytelokuvatuotannossa äänisuunnittelijana, äänittäjänä kuvauksissa, jälkiäänitöissä sekä score-musiikin tekijänä. Viimeisin leffaprojektini oli 40 minuuttinen elokuva nimeltä Ihmisiä tiellä, jonka työstämiseen meni lähes vuosi aikaa. Tein siihen äänisuunnittelun, äänitin dialogin kentällä, score-musiikin sekä 5.1 Surround-miksauksen. Leffamusiikin tekeminen eroaa oman musiikin tekemisestä siinä, että silloin ohjaaja, tarina sekä kuva määräävät suuntaviivat mitä pitkin on mentävä, kun taas omaa musiikkia tehdessä on ikään kuin suojassa kaikelta muulta ja voi tehdä millaisia kappaleita haluaa.



Voimasuo on jo toinen albumi tshekkiläisellä levy-yhtiöllänne, Epidemie Recordsilla. Kuinka oikein päädyitte kotimaisen Fireboxin - jonka kautta toinen albumi, Uumenissa (2004), julkaistiin - kautta nykyiselle merkillenne?



Tuomas: Hieman yllättäen Uumenissa-levyn jälkeen Firebox ilmoitti muuttavansa tuotantosuunnitelmiaan ja jouduimme muutamien muiden bändin tavoin etsimään uutta julkaisijaa. Eräs Intiassa asuva fanimme auttoi meitä löytämään uuden levy-yhtiön. Hän suositteli meitä tshekkiläiselle Epidemie Records -levy-yhtiölle, jonne sitten lähetimme Avarrus-levyn demoversion kuunneltavaksi. Levy-yhtiö kiinnostui julkaisemaan levyn, tarjosi levytyssopimusta ja yhteistyö lähti siitä käyntiin. Musiikin julkaisemisen lisäksi yhtiö on myös painattanut uniikkeja Jääportit t-paitoja. Nykyisin Firebox edelleen myy levyjämme, joten toiminta ei siinä mielessä ole niin paljoa muuttunut.



Yleisesti ottaen on melko ikävystyttävää lukea kysymyksiä tyyliin "Mistä saatte inspiraationne?" tai jotain muuta. Tässä tapauksessa sitä on kuitenkin hieman pakko kysyäkin. Kappaleidenne nimistä, laulettujen kappaleiden sanoituksista ja jopa saatekirjeenne kielestä paistaa läpi tietty runollisuus, jonkinlainen unenomaisuus. Kuinka paljon esimerkiksi unet ja kirjallisuus inspiroivat teitä toimissanne? Harrastatteko kenties niin sanottuja vaihtoehtoisia elokuvia?



Mindy: Eniten ideoita tulee unista ja elämästä, mutta myös jonkin verran fantasiakirjallisuudesta tai hyvistä runoista. Lisäksi luonto on inspiroiva tekijä.



Tuomas: Yleensä yritetään keksiä kappaleille nimet, joita ei aiemmin olisi käytetty. Vaihtoehtoisia ja valtavirta-elokuvia tulee katsottua aika paljon ja sieltäkin aina jotain juttuja saattaa poimia, jotka jäävät alitajuisesti vaikuttamaan. Kauhugenren leffat ovat aina olleet minun suosikkeja. Kirjallisuuden puolelta hyvät sci-fi-romaanit (mm. Philip K. Dick, Iain M. Banks, William Gibson) ovat maistuneet aina.



Kuinka pitkä prosessi uusi kokonainen Jääportit-albumi noin muuten on? Viimeisinkin tuotoksenne sisältää kansitietojen mukaan materiaalia aikaväliltä 2006-2009. Ilmeisesti Jääporttien luominen perustuu maanis-psykoottisen vimman asemesta nimenomaan kypsyttelyyn ja kiireettömyyteen. Itse asiassa musiikkinne kuulostaakin kiireettömältä ja nimenomaan siltä, että se on tehty kuuntelemista varten. Onko kenties siellä päinkään?



Tuomas: Kyllä, musiikki on tehty kuuntelemista varten. Olen yrittänyt hioa kappaleet mahdollisimman hyvin niin, että kuunteluolosuhteista huolimatta ne kuulostaisivat hyvältä. Säveltäminen tapahtuu yleensä hiljalleen ideoita kypsytellen ja kokeillen, mutta rauhallisempi kappale �Arvoitusten luona� syntyi aika vaivattomasti, lähes itsestään. Välillä on toki passiivisempia kausia, jolloin ei oikein saa mitään järkevää aikaiseksi ja välillä taas ei osaa lopettaa tekemistä. Miksausvaiheessakin meni yllättävän paljon aikaa, kun instrumentteja oli hieman aiempaa enemmän käytössä ja halusin saada kaikki hyvin esille. Ongelmiahan siitä syntyi ja jotain oli pakko hiljaisesti soimaan taka-alalle.



Todellinen musiikinrakastaja suhtautunee melkoisen melankolisesti tämän päivän myyvään musiikkiin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin progressiivinenkin rock-musiikki myi jokseenkin hyvin, eikä yli viiden minuutin kappalekellotus ollut keskivertokuulijalle liikaa. Ehkä onkin niin, että tämä ei ole musiikin, vaan länsimaisen rahanahneen nyky-yhteiskunnan uuden kulttuurin syy. Kuinka itse suhtaudutte siihen, ettei tavallinen musiikinkuluttaja (painotus kohdalla "kuluttaja") todennäköisesti jaksa keskittyä vaikkapa Jääporttien musiikkiin tai mihinkään, mikä kestää turhan paljon yli kolme minuuttia etenkään, kun ilmaisun voima on nimenomaan kasvattelussa, eikä niinkään pohjaa kerrasta tarttuviin kertosäkeisiin? Ahdistaako koskaan?



Mindy: Kaikki kai löytävät oman mielimusiikkinsa. Joillekin se on progressiivista rokkia ja toisille kolmen minuutin hittibiisi. Joskus tuntuu, että nykyajan ihmisillä ei kaikilla ole edes aikaa keskittyä musiikin kuuntelemiseen.



Tuomas: En ole koskaan juurikaan välittänyt valtavirtamusiikista, joten en ole sellaista pyrkinyt tekemään. Kappaleistani kasvaa aina suhteellisen pitkiä, ja ymmärrän kyllä ettei keskivertokuuntelijat niitä välttämättä jaksa kuunnella. Tarkoitus on kuitenkin ollut tehdä musiikkia, josta itse pitää ja jollaista haluaisi kuunnella. Jos se ei jollekin kelpaa, niin ei sitten. Kaikkia ei kuitenkaan koskaan pysty miellyttämään. Tietysti olisi mahtavaa jos radiossa voisi soittaa muutakin kuin samaa soittolistojen musiikkia, mutta raha pyörittää bisnestä eikä se ole mahdollista. Välillä ahdistaa enemmän.



Pakko mainita erittäin upeasta kansitaiteestanne. Kiitos näyttävyydestä kuuluu ilmeisesti Mindylle, joka on vuodesta 2003 asti vastannut albumien maalauksesta. Albumien kansissa ollaan nähty sekä vesivärejä että pastelleja. Ilmeisesti on ollut täysin tarkoituksenmukaista toteuttaa kansien koristelu ikään kuin luonnonmukaisesti, eikä niinkään peruskuivalla kuvankäsittelymenetelmällä?



Mindy: Alusta asti on tuntunut luontevimmalta maalata tai piirtää kannet, koska sillä tavalla niihin saa mielestäni ihan omanlaisensa tunnelman. Lisäksi voin sekoittaa väreistä omia sävyjäni paremmin kuin kuvankäsittelyohjelmalla. Jääporttien kannet syntyvät niin, että kuuntelen levylle tulevia kappaleita, ja maalaan kappaleista saamani mielikuvat kansiksi. Toisinaan myös Tuomas antaa omia ideoitaan levyn kansien aiheeksi.



Tuomas: Kuvankäsittelyohjelmaa hyödynnetään lopuksi, kun valmiit maalaukset taitetaan levyn kansiin sopiviin mittoihin ja sekaan asetellaan tarvittavat tekstit.



Ensimmäistä albumianne, joka julkaistiin c-kasettina, lukuunottamatta jokainen pitkäsoittonne on julkaistu digipak- ja digisleeve -muodoissa. Onko tämä pakkausmuoto kaikessa näyttävyydessään teille erityisen tärkeä tekijä?



Mindy: Digipak-kansien materiaali sopii kokonaisuuteen paremmin kuin muovikuoristen levyjen. Lisäksi käytännön seikka; muovikuoret hajoavat yleensä helpommin käytössä.



Tuomas: Lisäksi tarvetta erilliselle booklet-vihkoselle ei ole ollut, joten siinäkin mielessä digikannet ovat sopineet hyvin kuvioon. Pahvi- tai kartonki-kansimateriaali sopii ehdottomasti paremmin Mindyn maalauksille kuin muovikuoret.



Yhtyeestänne keksisi kysymyksiä vaikka seuraavaksi pariksi vuodeksi, mutta jättäkäämme jotain myös tulevaisuuteen. Mikäli teillä on vielä jotain sanottavaa ihmisille, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneita musiikistanne, nyt on teidän aikanne. Muuten tahdon vain kiittää Jääportit-kollektiivia ja toivottaa hyvää kesän 2009 jatkoa!



Mindy: Varatkaa aikaa ja hiljaisuutta itsellenne, keskittykää ja kuunnelkaa musiikkia.



Tuomas: Musiikistamme kiinnostuneille tiedoksi, että verkossa on tällä hetkellä lähes kaikki julkaisumme vapaasti kuunneltavissa esimerkiksi Last.fm -sivuston kautta (:link url=www.last.fm/music/Jääportit title=www.last.fm/music/Jääportit:). Tutustukaa rauhassa.